Olet satutettu. Loukattu. Petetty. Kaikki on kaaosta. Ajatuksesi hakeutuvat pakonomaisesti loukkaukseen. Märehdit tapahtumia ja ajatukset pyörittävät samaa luuppia yhä uudestaan. Et pysty nukkumaan. Et pysty syömään. Koet psyykkistä kipua, joka tuntuu kehossasi. Olet ylivireydessä, taistele ja pakene -tilassa. Näet mustaa. Koet vihaa. Tätä on ihmissuhteessa loukkaantuminen. Mikäli et ajan kanssa pysty antamaan anteeksi, katkeroidut.
Mieli on sitoutunut menneisyyteen. Loukattu märehtii, mitä on tapahtunut. Hän hakee tietoa ja ymmärrystä. Joissain tilanteissa kyse on selkeästä traumareaktiosta takaumineen. Luottamus loukkaajaan on mennyt. Tunnetasolla loukattu käy läpi laajan kirjon tunteita. Erityisesti pettymys, satutetuksi tulo, psyykkinen kipu ja kärsimys ovat läsnä, mutta ne usein peittyvät vihan tunteisiin, aggressioon ja defensiiviseen käyttäytymiseen. Tunnesäätely on vaikeutunut. Etuotsalohko jää pois käytöstä, jolloin ihminen toimii reaktiivisesti selviytymiskeinojensa varassa, eikä hän kykene säätelemään itseään.
Ihmisen selviytymiskeinot voivat vaihdella aggressiivisesta hyökkäämisestä, välttelyyn ja passiiviseen alistumiseen, jopa lamaantumiseen. Useimmiten ihmisen valtaa kostonhalu, motivaatio hyökätä satuttajaa kohtaan ja halu antaa tämän kärsiä saman loukkauksen kuin itse. Loukattu kohdistaa syytöksiä myös itseensä.
Tämä on usein lähtötilanne anteeksiantoprosessille. Anteeksianto voi tuntua mahdottomalta, mutta sen edistymistä voidaan auttaa.
Anteeksiantaminen on psykososiaalinen prosessi
Useissa terapiaviitekehyksissä ohitetaan anteeksiantaminen. Sitä pidetään enemmänkin uskontoihin ja hengellisyyteen kuin terapiaan kuuluvana prosessina. Usein jopa terapeutit mitätöivät sen merkityksen ja painottavat enemmän hyväksyntää ja tietoista läsnäoloa.
Anteeksiannon ajatellaan yleensä olevan sitä, että loukkauksen synnyttämästä vihasta ja katkeruudesta päästetään irti. Itse pidän anteeksiantamista monimutkaisena psykososiaalisena prosessina, joka sisältää muun muassa kohtaamista, keskusteluja, tunteiden käsittelyä, ajatusten ja uskomusten muuttamista, hyväksyntää ja käyttäytymisen muuttamista.
Anteeksiantoprosessin läpikäyminen olisi suositeltavaa erityisesti ihmissuhdeongelmista ja (pitkäkestoisista) viha-, häpeä- ja syyllisyysongelmista kärsiville. Se voi olla myös monelle ihmissuhdetraumasta kärsivälle todella vaikuttava keino päästä eteenpäin takaisin arkielämään.
Anteeksi antamisella on myönteisiä seurauksia. Se vähentää loukkaantumisen tunnetta, vihaisuutta, stressiä ja masennusta sekä johtaa myönteisiin terveysvaikutuksiin ja tunteisiin, kuten toivo, myötätunto ja rauha. Myönteiset vaikutukset laajenevat myös ihmissuhteisiin, erityisesti siihen ihmissuhteeseen, jossa loukkaus on tapahtunut.
Anteeksiannon portaat
Laatimani Anteeksiannon portaat -menetelmä on 10-portainen prosessi anteeksiantoprosessissa etenemiseen ja onnistumiseen. Menetelmä pohjautuu kognitiiviseen käyttäytymisterapiaan ja skeematerapiaan. Menetelmä sisältää porrasaskelmia, joita eteenpäin nousemalla päästään menneisyyteen kiinni jäämisestä tiedostamisen, tunnetyöskentelyn, uskomusten ja ajatusten muokkaamisen sekä anteeksiantamisen harjoittelun kautta kohti todellista anteeksiantoa. Aidon anteeksiantamisen myötä loukattu pystyy olemaan paremmin läsnä nykyhetkessä ja jatkamaan elämäänsä.
Anteeksiannon portaiden kaksi ensimmäistä askelmaa ovat:
1. Loukkaantumisen tiedostaminen ja esille tuonti
Loukattu ei välttämättä tiedosta omaa loukkaantumistaan tai kieltää sen. Jotta hän voi antaa anteeksi, on hänen tultava tietoiseksi loukkaantumisestaan. Muut ympärillä olevat ihmiset, usein ystävät, näkevät tilanteen selkeämmin ja pitävät loukkaantumista normaalina reaktiona kyseisessä tilanteessa.
Syynä tiedostamattomuudelle ja kieltämiselle voivat olla muun muassa tunteiden, erityisesti vihan tunteen, tunnistamisen vaikeus, ihmisen kokema arvottomuus tai alistuminen. Tunteiden tunnistaminen ja loukkauksen tiedostaminen sekä arvottomuuden kokemukset voivat vaatia keskusteluja läheisten tai terapeutin kanssa.
Kenelle loukkaantuminen ilmaistaan? Usein jollekin muulle kuin loukkaajalle. Ihmiset usein kertovat ystävilleen tai lähimmilleen loukkauksesta, mutta heidän on vaikea ottaa esille se loukkaajan kanssa. Taustalla voivat olla pelot loukkauksen toistumisesta tai konfliktista, jolloin loukattu alistuu. Tärkeää anteeksiantoprosessin etenemiselle olisi kuitenkin se, että loukattu ilmaisee loukkaantumisensa suoraan loukkaajalle. Tämä tekemää mahdolliseksi siirtyä seuraavalle askelmalle.
2. Loukkaustilanteen avoin käsittely
Loukkaustilanteen avoimen käsittelyn portaalla loukkauksesta keskustellaan loukkaajan ja loukatun kesken. Haasteena on yleensä se, että suhde on kriisitilassa, jossa kumpikin osapuoli käyttää selviytymiskeinoja, välttelyä, alistumista ja/tai hyökkäämistä. Toisen käyttämät selviytymiskeinot triggeröivät toisessa omia haavoja ja lisäävät selviytymiskeinojen käyttöä. Alustavat yritykset keskustella johtavat usein konfliktiin ja/tai sen välttelyyn. Loukkaustilanteen avoimeen käsittelyyn voidaankin tarvita avuksi muita läheisiä tai (pari)terapeuttia.
Jotta selviytymiskeinoista on pikku hiljaa mahdollista luopua ja siirtyä avoimeen keskusteluun, on luotava ensin riittävä turva ja alustavaa emotionaalista yhteyttä. Luottamus on yleensä heikkoa tässä vaiheessa, minkä takia ihmissuhteessa korostuu avoimuus ja läpinäkyvyys. Moni asia on selitettävä ja kerrottava, ja loukattu usein kontrolloi loukkaajaa.
Tällä portaalla on tavoite käydä avoimia, rehellisiä keskusteluja, joissa loukkaus tehdään läpinäkyväksi, jolloin siihen ei keskustelujen jälkeen enää liittyisi salaisuuksia. Tämä yleensä vaatii sen, että loukkaaja on valmis antamaan riittävästi tietoa loukkauksesta ja sen syistä ja että hän ottaa vastuun omasta toiminnastaan.
Loukkaajat tekevät usein sen virheen, että he kertovat vain sen verran, kuin loukkauksesta on tullut ilmi. Jos loukatulle paljastuukin enemmän kuin on kerrottu, se syö luottamusta aina vain heikommaksi. Loukkaustilanteen käsittelyn suotavalle etenemiselle olisi hyväksi, että loukkaaja tunnustaa itse toimintansa, ottaa vastuun siitä ja esittää mahdollisimman varhain alustavan vilpittömän ja aidon anteeksipyynnön loukatulle.
Mitä nopeammin loukkaustilanteen jälkeen asiaa lähdetään avoimesti käsittelemään, sitä helpompaa se on. Loukkaustilanteen avoimeen käsittelyyn kannattaa pyytää matalalla kynnyksellä apua. Terapeutin ohjauksella tehty keskustelu on helpompaa kuin kaksin käyty. Neutraalin osapuolen läsnäolo vähentää selviytymiskeinojen käyttöä, mutta myös tuo turvaa ja maadoittaa tilannetta ja auttaa emotionaalisen yhteyden lisäämisessä.
Lisätietoja terapeutti, perheneuvoja Mirva Salosesta
